Mietteitä hyvien käytäntöjen ääreltä
Hyvät käytännöt ovat yksi hanketoiminnan kehittämistoiminnan käytetyimmistä, mutta myös epämääräisimmistä, käsitteistä. Niihin viitataan strategioissa, hankehakemuksissa ja loppuraporteissa. Harvemmin kuitenkaan pysähdymme kysymään, mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan, miten niitä arvioidaan ja miksi ne ovat niin keskeinen osa erityisesti julkista kehittämistyötä.
Eurooppalaisessa kontekstissa hyvien käytäntöjen ajattelu kytkeytyy vahvasti EU:n ohjelmaperustaiseen kehittämiseen. Rakennerahastot ja muut rahoitusinstrumentit eivät ole vain yksittäisten hankkeiden rahoittamista varten, vaan niiden taustalla on ajatus yhteisestä oppimisesta: eri alueilla syntyviä ratkaisuja tunnistetaan, jaetaan ja pyritään levittämään laajempaan käyttöön.
Samalla tämä ajatus törmää kehittämistyön arjen haasteisiin. Vaikka kehittämishankkeissa syntyy jatkuvasti uusia toimintamalleja ja ratkaisuja, niiden kuvaaminen ja hyödyntäminen jää usein hajanaiseksi. Tieto on sirpaleista, sidoksissa kontekstiinsa ja vaikeasti siirrettävissä. Tämä johtuu suurimmalta osin siitä, että yhteistä näkemystä hyvän käytännön määritelmästä ja olennaisista, kuvattavista osa-alueista ei ole.
Näistä lähtökohdista hankkeessamme tunnistettiin tarve viisiosaiselle Hyvät käytännöt ESR-hanketoiminnassa -webinaarisarjalle, joka järjestettiin lokakuusta 2025 maaliskuuhun 2026. Lähdimme liikkeelle perusteista eli hyvän käytännön määritelmästä ja osatekijöistä, josta jatkoimme kehittämistoiminnan laajemman taustan ja kontekstin tarkasteluun EU-ohjelmien osalta ja siihen, miksi hyvät käytännöt ovat kiinnostuksen kohteina. Lisäksi käänsimme tulokulmaa siihen, mitä voimme oppia huonoista käytännöistä kehittämistyössä hankkeissa ja miksi näitäkin on syytä kerätä. Sarjan viimeisissä osissa paneuduimme siihen, miten hyviä käytäntöjä voidaan kuvata ja tallentaa yhteiseen käyttöön ja millä kriteerein hyviä käytäntöjä voidaan tunnistaa arvioida. Toimme esiin myös hyödyllisiä työkaluja ja alustoja näitä varten.
Mitä hyvällä käytännöllä oikeastaan tarkoitetaan?
Hyvä käytäntö voidaan suoraviivaisesti ymmärtää yksinkertaisena asiana: jokin toimii ja siksi sitä kannattaa käyttää muuallakin. Mutta miksi se toimii ja miksi sitä kannattaa levittää, onkin sitten moniulotteisempi kysymys.
Hyvä käytäntö liittyy aina johonkin tunnistettuun tarpeeseen tai ongelmaan, johon se tarjoaa ratkaisun tavalla tai toisella. Se ei synny tyhjiössä, vaan osana tiettyä toimintaympäristöä ja kehittämiskontekstia ja tiettyä kohderyhmää ja tavoitetta varten. Samalla siihen sisältyy ajatus toimivuudesta ja näyttöä hyvyydestä. On tärkeää voida osoittaa, että valittu ratkaisu tuottaa tuloksia tai vie toimintaa toivottuun suuntaan. Täytyy myös ymmärtää, että hyvä käytäntö ei ole sama asia kuin uusi tai innovatiivinen idea tai onnistunut hanke.
Keskeinen mutta usein liian vähän huomioitu ulottuvuus on hyvän käytännön siirrettävyys ja sen kriittinen punnitseminen. Kehittämistoiminnan näkökulmasta hyvä käytäntö on kiinnostava vasta silloin, kun sitä voidaan soveltaa myös muualla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraa kopiointia, vaan kykyä ymmärtää, mitkä käytännön osat ovat kontekstisidonnaisia ja mitkä yleisemmin hyödynnettävissä.
Kehittämistoiminnan arki ja sen ristiriidat
Kun hyvä käytäntö tuodaan teoreettisena käsitteenä kriteereineen osaksi hanketoimintaa, se kohtaa nopeasti kehittämistyön arjen realiteetit. Hankkeet ovat määräaikaisia, resurssit rajallisia ja toimintaympäristöt ja kontekstit vaihtelevia. Tämä tekee käytäntöjen pitkäjänteisestä kehittämisestä ja erityisesti niiden juurtumisesta haastavaa.
Yksi keskeinen haaste liittyy siihen, miten käytäntöjä ylipäätään tunnistetaan. Suurin osa hankkeen toteutusta ja tavoitteita edistävistä käytännöistä ovat niin sanottuja työkäytäntöjä, jotka eivät varsinaisesti ole siirrettäviä sellaisinaan muihin yhteyksiin. Kehittämistyössä syntyy paljon sellaista osaamista ja toimintatapoja, jotka jäävät hiljaiseksi tiedoksi. Kaikkea ei sanoiteta, eikä kaikkea edes tunnisteta “kehittämisen tulokseksi”. Toisaalta osa käytännöistä kuvataan hyvin yleisellä tasolla, jolloin niiden konkreettinen sisältö jää epäselväksi.
Kehittämistyössä syntyy paljon sellaista osaamista ja toimintatapoja, jotka jäävät hiljaiseksi tiedoksi.
Kiinnostavaa on myös, että kehittämistyössä puhutaan harvemmin huonoista käytännöistä ja epäonnistumisisista. Kuitenkin juuri niiden tarkastelu voisi tarjota arvokasta tietoa siitä, miksi jokin ei toimi ja mitä tulisi tehdä toisin. Ilman tätä näkökulmaa kuva kehittämisestä jää väistämättä vajavaiseksi. Hyviä käytäntöjä voidaan myös peilata huonoja vasten.
Kehittämishankkeilta odotetaan yhä vahvemmin näyttöä tuloksista ja vaikutuksista, mutta samalla vaikutukset syntyvät usein pitkällä aikavälillä ja monen tekijän yhteisvaikutuksena, jotka saattavat näkyä vasta hankkeen päätyttyä. Tällöin yksittäisen käytännön merkityksen osoittaminen ei ole suoraviivaista. Hyvien käytäntöjen levittämiseen ja juurruttamiseen tarvitaankin hanketoteuttajien lisäksi myös niiden taustaorganisaatioiden aktiivista tukea.
Arviointi tekee näkyväksi, mutta ei ratkaise kaikkea
Hyvien käytäntöjen arviointi on keskeinen osa niiden tunnistamista, mutta samalla yksi haastavimmista vaiheista. Arvioinnissa pyritään vastaamaan kysymyksiin siitä, mikä toimii, miksi toimii ja missä olosuhteissa.
Käytännössä arviointi törmää kuitenkin moniin samoihin haasteisiin kuin kehittämistyö laajemminkin. Vaikuttavuuden osoittaminen on vaikeaa, kontekstin merkitys suuri ja tulkinnat osin väistämättä subjektiivisia. Lisäksi käytännöt voivat olla joko liian yleisiä tai liian sidottuja tiettyyn tilanteeseen, mikä vaikeuttaa niiden arviointia ja vertailua.
Näitä haasteita peilattiin myös webinaarisarjan viimeisessä osassa, jossa osallistujien näkemykset toivat esiin sekä hyvien käytäntöjen merkityksen että niiden arvioinnin vaikeuden. Samat teemat toistuivat: tarve säästää resursseja, välttää päällekkäistä työtä ja lisätä vaikuttavuutta – mutta myös vaikeus sanoittaa, tunnistaa ja todentaa tai erotella sitä, mikä on aidosti merkityksellistä.
Arviointi ei siis yksin ratkaise hyviin käytäntöihin liittyviä haasteita, mutta se tekee ne näkyviksi. Ja juuri tämä näkyväksi tekeminen on edellytys yhteiselle oppimiselle.
Kohti yhteistä tietopohjaa
Hyvien käytäntöjen tarkastelu johtaa lopulta kysymykseen tiedosta: millaista tietoa kehittämistyössä syntyy, miten sitä jäsennetään ja miten se saadaan muiden hyödynnettäväksi.
Yksi keskeinen suunta on siirtyminen kohti rakenteisempaa tiedon tuottamista. Kun käytäntöjä kuvataan yhtenäisellä tavalla ja yhteisten kriteerien pohjalta, ne muuttuvat vertailukelpoisiksi ja helpommin hyödynnettäviksi. Tämä ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan liittyy myös yhteisen ymmärryksen rakentamiseen.
Tulevaisuuden työmarkkinat -koordinaatiohanke kehittää parhaillaan tietopankkia hankkeita koskevan tiedon ja hyvien käytäntöjen keräämiseen sekä näihin liittyviä kuvaamis- ja arviointityökaluja. Tavoitteena ei ole ainoastaan kerätä tietoa, vaan luoda edellytyksiä sille, että tieto myös liikkuu, jalostuu ja tulee osaksi uutta kehittämistyötä. Hyvät käytännöt eivät tällöin ole vain yksittäisiä esimerkkejä tai tapauksia, vaan osa laajempaa yhteiskehittämisen ja oppimisen tietovarantoa.
Katso webinaarien tallenteet ja seuraa hankkeemme toimintaa kuullaksesi lisää hyvistä käytänteistä ja tulevasta tietopankista!
Kirjoittajana:
Joonas Karhinen
Projektiasiantuntija
Projektiasiantuntija tukee projektipäällikköä kokonaisuuden koordinoimisessa ja sijaistaa tarvittaessa päällikköä. Projektiasiantuntijan vastuulla hankkeessa on tiedolla johtamisen kokonaisuus. Projektiasiantuntija vastaa myös hankkeessa tehtävästä tiedonkeruusta, analysoinnista ja mahdollisten tilattavien tutkimusten tai selvitysten määrittelystä.