ICT- yhteys -hanke: Kaksi vuotta kohtaantoa edistämässä
ICT-yhteys: Tunnista – sanoITa – kohtaa -hanke etsi ratkaisuja ICT-alan osaajapulaan, osaamisvajeeseen ja kohtaanto-ongelmaan kehittämällä naistyönhakijoiden oman osaamisen tunnistamista, yritysten työnantaja- ja rekrytointiosaamista, sekä piilotyöpaikkojen esille saamista. Hanke alkoi syyskuussa 2024 ja päättyy elokuussa 2026. Tässä blogitekstissä kurkistamme hankkeen tunnelmiin, saavutuksiin ja siihen, mitä hankkeesta jää elämään.
Hankkeen taipaleesta kertovat projektipäälliköt Satu-Minna Piiroinen (Business Joensuu) ja Milja Köpsi (Software Finland).
Millaisissa tunnelmissa hanke päättyy?
Milja: Päätämme hankkeen kiitollisina ja iloisina, koska kahdessa vuodessa saatiin aikaan paljon konkreettista. Samaan aikaan myös hyvin surullisina, koska asiat jäävät kesken. EU-tukea myönnetään pilotointiin, mutta ei toimivien mallien jatkamiseen. Rahoitus loppuu siis usein juuri siihen kohtaan, jossa jokin on vasta todettu toimivaksi.
Satu-Minna: Hankkeen päättyessä tunnelmat ovat yhtä aikaa iloiset ja haikeat. Haikeutta tuo se, että kaksivuotinen hankeaika kului nopeasti – olisimme mielellämme jatkaneet tätä arvokasta työtä edelleen. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ilo ja ylpeys siitä, että hankkeessa tekemämme työ koettiin aidosti merkitykselliseksi työnantajien arjessa. Uskomme, että hankkeessa syntyneet toimintamallit, palvelut ja tulokset hyödyttävät jatkossakin työnantajia, yritysten kehittämisen parissa toimivia organisaatioita sekä työllisyysalueita.
Mikä hetki tai kokemus kiteyttää hankkeen merkityksen teille parhaiten? Missä kohtaa huomasitte, että “nyt tapahtuu jotain tärkeää”?
Milja: Jokainen palaute ja henkilökohtainen yhteydenotto, jossa joku kertoi löytäneensä tukea, esikuvia, uutta virtaa ja lohdullisia neuvoja vaikeaan tilanteeseen. Nämä ovat niitä asioita, jotka ei unohdu, ja joista saa itse virtaa vaikeaan duuniin.
Satu-Minna: Merkityksellisimmät hetket syntyivät työnantajien kanssa työskennellessä. Oli palkitsevaa nähdä, kuinka pilottivalmennuksiin osallistuneet työnantajat kirkastivat omaa työnantajavisiotaan ja löysivät konkreettisia keinoja kehittää työnantajuuttaan askel askeleelta. Erityisen vaikuttavia olivat ne hetket, kun yritykset itse huomasivat muutoksen – vetovoima vahvistui, työntekijöiden sitoutuminen parani ja usko omaan tekemiseen kasvoi. Silloin tiesimme, että hankkeella oli todellista vaikutusta.
Merkityksellisyyttä vahvisti myös hankkeen laaja levitystyö. Hankkeessa kehitetyt toimintamallit herättivät kiinnostusta ja lähtivät leviämään yrityksiin, työllsyysalueille, yrityskehitysorganisaatioihin ja muihin hankkeisiin. Juuri silloin konkretisoitui, että hankkeen vaikutukset jatkuvat vielä sen päättymisen jälkeenkin.
Mitkä olivat hankkeen keskeisimmät toimenpiteet tai tuotokset?
Milja: Hankkeen ydin oli kolmivaiheinen Tunnista, sanoITa, kohtaa -malli, joka vei naistyönhakijan oman osaamisen tunnistamisesta sen sanoittamiseen ja lopulta työnantajan kohtaamiseen.
Mallin ympärille rakennettiin konkreettiset työkalut: työkirja, valmentavat ja kohtaavat tapahtumat sekä valmennusalusta. Naisten avulla kuultiin, mitä naiset tarvitsevat ja mitä he meiltä tarvitsevat.
Kolmantena linjana oli työ yritysten suuntaan. Siinä kehitettiin yritysten rekrytointi- ja työnantajaosaamista ja nostettiin esiin ICT-alan piilotyöpaikkoja, jotka jäävät muuten näkymättömiin sekä hakijoilta että usein yrityksiltä itseltäänkin.
Satu-Minna: Business Joensuun puoli vastasi kolmannesta linjasta ja sen merkittävin saavutus on Imagoo – Tulevaisuuden työnantaja -valmennuskokonaisuus, joka kehitettiin ja pilotoitiin hankkeen aikana kolmessa valmennusryhmässä. Valmennuksen rinnalle rakennettiin myös kokonaisuus, joka tukee oppimista ja tekee osaamisen kehittymisen näkyväksi: osaamiskartoitus, Tulevaisuuden työnantaja -osaamismerkki sekä käytännönläheinen Tulevaisuuden työnantajan työkirja. Tämän työkalupaketin avulla työnantajat voivat kehittää omaa työnantajuuttaan pitkäjänteisesti myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Mihin tai keneen hanke vaikutti erityisesti?
Milja: Tavoitteena oli 150 osallistujaa. Mukaan tuli 405 naista. Valmennuksen alussa vain joka viides nainen koki tunnistavansa omat vahvuutensa. Lopussa näin koki jo kuusi kymmenestä. Vielä kovempi muutos tapahtui osaamisen sanoittamisessa ja työnantajan kohtaamisessa: molemmissa lähtötilanteessa oltiin noin kymmenessä prosentissa, ja lopussa noin puolet naisista koki pärjäävänsä. Toisin sanoen taidot tai itsevarmuus, jotka lähes kaikilta puuttuivat alussa, olivat lopussa useamman kuin joka toisen hallussa.
Satu-Minna: Business Joensuun osahankkeen keskiössä olivat työnantajat ja heidän valmiuksiensa vahvistaminen muuttuvassa työelämässä. Hankkeen toimintaan osallistui yli 50 yritystä ja yli 60 työnantajaa, ja sen aikana toteutettiin kolme pilottiryhmää, joissa kehitettiin tulevaisuuden työnantajuutta käytännönläheisesti yritysten omista tarpeista lähtien.
Vaikutukset näkyivät myös yritysten ja osaajien kohtaamisessa. Hankkeen aikana tunnistettiin yli 40 piilotyöpaikkaa, toteutettiin kaksi asiakashankintakampanjaa ja järjestettiin neljä verkostoitumistilaisuutta, joissa työnantajat ja osaajat pääsivät kohtaamaan toisensa. Samalla vahvistettiin yritysten valmiuksia rekrytoida ja rakentaa pitkäjänteisesti vetovoimaista työelämää.
Jatkuuko työ aiheen parissa?
Milja: Jatkuu. Työkirja ja valmennusmalli sekä tapahtumat jäävät käyttöön, ja työ saman rakenteellisen ongelman parissa jatkuu joka tapauksessa.
Satu-Minna: Hankkeen päättyminen ei tarkoita kehitystyön päättymistä – päinvastoin. Hankkeessa kehitetty Imagoo – Tulevaisuuden työnantaja -valmennus jää pysyväksi osaksi Business Joensuun palveluvalikoimaa, ja seuraava valmennus käynnistyy 1.10.2026. Koko kehitetty työkalupaketti jää aidosti käyttöön ja tukemaan työnantajia pitkälle hankekauden jälkeenkin.
Mikä yllätti teidät – hyvässä tai haastavassa mielessä?
Milja: Parhaiten mieleen jäi naisten resilienssi, vaikka se ei oikeastaan edes yllätä. Sen näkee joka kerta uudestaan, eikä se, miten motivoituneita naiset ovat kohtaamaan toisiaan, tukemaan, oppimaan ja yrittämään uudelleen kerta toisensa jälkeen lakkaa ikinä tekemästä vaikutusta. Sinnikkyyttä riittää senkin jälkeen, kun rakenteet ovat toistuvasti antaneet syyn luovuttaa.
Pk-yrityksissä henkilöstötyötä tehdään usein yksin ja juuri siksi vertaistuelle, sparraukselle ja käytännön työkaluille on suuri tarve.
Satu-Minna: Suurin positiivinen yllätys oli työnantajilta saatu kannustava palaute. Valmennus sai poikkeuksellisen myönteisen vastaanoton, ja osallistujat kokivat sen aidosti hyödylliseksi omassa arjessaan. Erityistä kiitosta saivat osallistava ja keskusteleva toteutustapa, vertaissparraus, käytännönläheiset työkalut sekä ajankohtaiset sisällöt.
Hankkeen aikana nousi esiin myös tärkeä havainto. Yllätyimme siitä, kuinka usein henkilöstö- ja työnantajuusasioista vastattiin yrityksissä yksin. Olimme odottaneet, että valmennuksiin osallistuisi useammasta yrityksestä pieni tiimi, mutta käytännössä lähes kaikki yritykset lähettivät mukaan vain yhden henkilön. Erityisesti pk-yrityksissä henkilöstötyötä tehdään siis usein yksin – ja juuri siksi vertaistuelle, sparraukselle ja käytännön työkaluille on suuri tarve.
Vinkkejä ja konkreettisia neuvoja vastaavia hankkeita suunnitteleville?
Milja: Puhu muiden hanketoteuttajien kanssa. Sieltä saa parhaat neuvot hankebyrokratiaan, hakemusten kirjoittamiseen ja byrokratiaviidakossa suunnistamiseen, ja sieltä saa myös tukea jaksamiseen. Verkostoituminen ei ole koskaan huono juttu!
Puhu muiden hanketoteuttajien kanssa. Sieltä saa parhaat neuvot hankebyrokratiaan.
Satu-Minna: Tärkein oppimme on, että yritykset lähtevät mukaan vain silloin, kun hankkeen tarjoama hyöty on heille selkeä, konkreettinen ja helposti ymmärrettävä. Ei siis riitä, että hyöty on olemassa – se on myös osattava sanoittaa yrityksen arkeen ja tarpeisiin sopivalla tavalla.
Tämä näkyi myös omassa toiminnassamme. Parhaat tulokset syntyivät henkilökohtaisten kontaktien ja aitojen keskustelujen kautta. Kun yrittäjä tai työnantaja pääsi pohtimaan omaa tilannettaan ja tunnistamaan itse kehittämistarpeensa, kynnys lähteä mukaan madaltui merkittävästi. Siksi suosittelemme vastaavia hankkeita suunnitteleville panostamaan erityisesti yritysten henkilökohtaiseen kohtaamiseen pelkän sosiaalisen median tai sähköpostiviestinnän sijaan. Luottamuksen rakentaminen ja yrityksen tilanteesta lähtevä keskustelu ovat usein vaikuttavampia kuin yksikään markkinointikampanja.